Lukkarilan kylä

Lukkarilan kylä on säilynyt pitäjien rajalla olevana kylänä vuosisatoja.Ei voi varmuudella sanoa, milloin ihminen liikkui ensimmäistä kertaa alueella, mutta täällä on vaeltanut ihmisiä jo kivikaudella (6500–1300 eKr.) Kivikautinen käsihioin on löydetty Lukkarilasta Rasinmäen tilalta (Eero Lainekoski). (Varpaisjärvi-kirja, Marjatta Haara, s. 11–15)

Lukkarila on kuulunut Iisalmeen, Nilsiään ja viimeksi itsenäiseen Varpaisjärven kuntaan, joka on nyt liitetty Lapinlahteen. Kun Lukkarila syntyi, se oli Iisalmen pitäjän Pajujärven kylän osa. Lukkarilan kylä on pitkä kylä, jossa on useita kyläalueita.Nilsiän tieltä Siilinjärvelle päin sijaitsee Mantina, Hötkä, Suurimäki, Simula.Kylä päättyy Siilinjärven rajalle Pyöreisen kylään.

Esihistoriaa- erämaasta asutuksi kyläksi

Pohjois-Savo oli pitkään epämääräinen raja-alue lännen ja idän välillä. Alue oli muinoin Ruotsin ja Venäjän välistä rajaseutua, jonka omistuksesta sodittiin.Vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Pohjois-Savo kuului suurimmaksi osaksi Venäjään, silloiseen Novgorodiin. Vuonna 1595 solmittiin Täyssinän rauha. Uusi Ruotsin ja Venäjän raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille, kuten oli sovittu Täyssinän rauhassa 18. toukokuuta 1595.Nilsiän Pisanmäen laella on suuria kiviä, jotka liittyvät Täyssinän rauhaan.Niissä näkyvät selvästi kolme kruunua ja niiden alla kirjaimet SRS, jotka merkitsevät Sigismund Rex Sweciaa, Ruotsin kuningasta. Elämä alueella oli rauhatonta.
Raja-alueen levottomuus oli yksi syy siihen, miksei Pohjois-Savossa ollut tuohon aikaan kovinkaan pysyvää asutusta. Savolaiset ja venäläiset joutuivat jatkuvasti rajaselkkauksiin ja tekivät hävitysretkiä rajan toiselle puolelle.Retkillä poltettiin ja ryövättiin kyliä. Alueen puolustusta ja vartiointia
koskevia paikannimiä on esimerkiksi Tähysmäki. (Sulevi Juhola/Pähkinäsaaren rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneiden paikannimistön valossa)

Savo oli vielä keskiajalla läntisin osa Karjalan maakuntaa. Keskiajan Savoon kuului asutun rintamaan lisäksi laaja asumaton erämaa-alue, jossa rintamaan talot harjoittivat eränkäyntiä. Savon asutus on voitu paikantaa v.1561 verollepanomaakirjan
avulla.Varpaisjärven alueen varhaisimman asutuksen paikallistamisessaon v.1664 maantarkastuskirja, jossa tilusten sijainnin osoittamiseksi käytetään nykyäänkin käytössä olevia kylän nimiä, kuten Lukkarila.Asutuksen tienraivaajana on ollut eränkäynti. Pysyvän asutuksen syntymiselle loi pohjan myöhemmin kaskiviljely.

1590-luvulla Leppävirran Konnuslahdelta Pyöreisen järven ja Lummedsmäen alueelle asettui asumaan Hemming Lukkarinen perheineen. Mukana tulleet perheenjäsenet levittäytyivät asuinpaikalle siinä määrin, että vuonna 1644 suoritetussa maatarkastuksessa alueen maista rajattiin Lukkarilan kylä. Vuoden 1644 tietojen mukaan kylässä oli kolme Lukkaristen asuttamaa tilaa pelto- ja metsämaineen. Lars Hemmingson Luckarin asui Pyöreisen järvellä, Hemming Larsson ja Peer Larson Luckarinen asuivat muutaman kilometrin päässä olevalla Lummedsmäki-nimisellä paikalla.Suvun vanhimmassa asuinpaikassa Lummedsmäessä asui 1600- ja 1700-luvuilla useita sukupolvia Hemming Lukkarisia, minkä perusteella kantapaikka tunnetaan Hemmolana.

Lukkaristen sukuseura pystytti v. 1999 muistokiven Lukkarilaan. Muistokivi ei ole aivan sillä paikalla, missä Lukkaristen ensimmäinen asumus sijaitsi Lummelammen rannalla. Se on sijoitettu kylän läpi menevän tien varteen.